Kirjoitusopas bloggaajille

Mitä, miksi, kuka... tämän blogin lyhyt historia

2005-10-11T11:51:00.000+03:00

Kirjoitin tämän blogin kevään 2005 aikana. Tavoitteita oli kaksi:

Kirjoittaa ohjekirja Pirkka.fi:n tekijöille siitä, miten Pirkan blogeihin kirjoitetaan
Saada ylös omat ajatukset siitä, mitä nettiin kirjoittaminen yleisemminkin joiltain osiltaan on

Tämä tarkoitaa myös sitä, etten enää aktiivisesti pidä yllä tätä blogia. Siihenkin on sattumoisin kaksi syytä:

Aika ei tahdo riittää perheen ja ammattibloggauksen päälle enää tähän - ainakaan toistaiseksi
Kaikki oleellinen osaaminen taisi tulla toistaiseksi kirjoitettua

Olen oppinut kiehtovia asioita viimeisen puolen vuoden aikana, jotka Pirkka on pyörinyt. Mutta niitä pitää toistaiseksi vähän salailla, koska kilpailemme aika jännillä kentillä. Ja uudet ajatukset vaativat aika pitkän sulattelun muutenkin.

Pidemmittä puheitta: alla löytyy se, mitä minä verkkokirjoittamisesta ja blogeista ajattelen. Toivottavasti siitä on iloa jollekin samojen asioiden kanssa painiskelevalle.

Ajankäyttövinkki: käytä vain kolmasosa kirjoittamiseen

2005-03-29T22:20:00.000+03:00

Kauanko yhtä lastua kirjoittaa? Jos asia on tuttu tai valmiiksi vaikkapa työmatkalla mietitty, kahden "näyttöruudullisen" kirjoittaminen vie vartista kolmeen varttiin.

Tuo ei kuitenkaan riitä, jos tavoitteena on ammattilaistason laatu.

Tähän on monta syytä. Yleensä ihmiset kirjoittavat ensialkuun liian monisanaisesti. Teksti pitää karsia rönsyistä, ja se tarkoittaa uudelleenkirjoittamista.

Samalla käy usein niin, että kokonaisuus tulee jäsenneltyä uusiksi. Nasevia väliotsikoitakin tarvitaan.

Jos käytät puoli tuntia kirjoittamiseen, uhraa vastaava aika tekstin muokkaamiseen sujuvaksi kokonaisuudeksi.

Julma totuus
otsikon mahdista

Otsikon merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Ja jos sana ei riitä, Poynter-instituutin silmänliiketutkimukset kertovat karua kieltä: käytännössä otsikon kaksi ensimmäistä sanaa ratkaisevat, luetaanko lastua vai ei. Auts.

Lastun kirjoittaminen kannattaa aloittaa tekaisemalla työotsikko. Kun muu teksti on valmis ja muokattu supersujuvaksi, on aika keskittyä otsikkoon. Käytä otsikointiin yhtä paljon aikaa kuin tekstin kirjoittamiseen, koska se on lastusi suosion ainoa avain.

Ideaali: tunti tekstiin, tunti muokkaamiseen, tunti otsikointiin. Helppoa ja nopeaa, sillä journalisteilla tiedonhankinta vie usein pidempään, PR-ihmisillä puolestaan tekstin hyväksyttäminen organisaatiossa.

--oOo--

Tämän lastun otsikko on muuten aivan hirveän kamala. Jumpataan lopuksi vähän käytännön esimerkkiä:

Ajankäyttövinkki: käytä vain kolmasosa kirjoittamiseen - plääh, mikä aloitussana
Härkää sarvista, lastua otsikosta - joskus sanaleikit ja kulttuuriset viittaukset toimivat, tämä ei
Iske otsikon sorvaamiseen kolmannes kirjoitusajasta - parempi, turhan aggressiivinen, huono viimeinen sana
Otsikko takaa lukijat, jos panostat aikasi oikein - akateeminen, löysä loppu
Haluatko lukijoita? Panosta otsikkoon - tämä voisi olla valinta tällä kertaa, vähän jenkkityylisen puhutteleva, mutta se nostaa kirjoittajan syvimmän tarpeen etualalle
Panosta otsikkoon, jos haluat lukijoita - Voiko kukaan olla eri mieltä tämän kanssa?

(Tämä esimerkki antaa liian helpon kuvan asiasta. Joskus tulee kirjoitettua 40 otsikkoa, ennen kuin se kohtuullinen tulee esiin.)

Yksi kirjoitus on "lastu" - ja vähän historiaa

2005-03-28T18:30:00.000+03:00

"Lastu" on hyvä ja perinteitä kunnioittava nimi "blogientrylle" eli yhdelle tällaiselle tekstinpätkälle.

Lastuja kirjoitti aikoinaan Juhani Aho, ensimmäinen kirjoittamisella itsensä elättänyt suomalainen. Aho rakasti käsitöitä ja nimitti siksi omia lyhyitä tekstejään lastuiksi. Erinomainen sana tuohon tarkoitukseen.

Pariisissakin elänyt journalistimme tunsi varmaan myös artikkelimuodon, joka ei vieläkään ole kovin tunnettu Suomessa. Sen nimi on feuilleton.

Tekninen murros
toi uuden tavan kertoa

Baudelaire kehitti aikoinaan feuilletoneista taidetta. Kyseessä on vapaamuotoinen "sattuipa hassusti matkalla töihin" -tyyppinen viihteellinen teksti. Ei uutinen, ei pakina, ei kolumni - vaan pieni havainto, oivallus tai löytö lukijoille raportoituna.

Ja nyt sata vuotta myöhemmin blogien yleisin kirjoitusaihe tuntuu olevan "sattuipa hassusti netissä surfatessani". Blogien puolella yksi edelläkulkijoista on niinikään runoilija ja ihastuttava idealisti Justin Hall, joka julkaisi blogiaan vuodesta 1994 tämän vuoden alkuun.

Mielikuvituksessa syntyy linkki feuilletonin, blogien ja teknologisten muutosten välille.

Feuilleton nousi suosioon oman aikansa teknologisessa mediamullistuksessa, halpojen sanomalehtien murtautuessa markkinoille teollistuvassa Euroopassa 1800-luvun puolivälissä. Samaa teknologista murrosta, demokratiaa ja tiedon yhä laajempaa leviämistä edustavat nyt blogit.

--oOo--

Miksi tällainen historianluento? Koska antaa rohkeutta ja turvallisuutta tietää, että kaikesta hypestä huolimatta tälläkin kerrontatavalla on historiansa ja edeltäjänsä. Blogientryn nimeäminen lastuksi on tämän historian kunnioittamista.

Blogien historiasta löytyy muuten pätevä artikkeli Ennen ja nyt -verkkolehdestä.

Kielletyt kirjaimet: b, c, d, f, g, q, x ja z

2005-03-28T14:13:00.000+03:00

Ei kirjoteta "sangen barbaarimaista", vaan "varsin junttia". "Graavi" on suomeksi "tuoresuolattu". Ulkona ei ole nyt "+5 celscius-astetta" vaan "viisi astetta lämmintä".

Ihmisillä on taipumusta briljeerata sivistyssanoilla. Tosiasia on, että sivistyssanat pudottavat osan lukijoista heti kärryiltä ja samalla riskeeraat oman maineesi.

Liian hienot sanat
vaarantavat uskottavuutesi

Me käytämme sanoja usein "vähän sinnepäin" eli esimerkiksi jonkin tietyn alan ammattitermistöä arkisessa - ja väärässä - yhteydessä. Esimerkiksi psykologinen termistö on levinnyt arkikieleen ja vaikkapa "psykopaatti"-leimakirvestä heilutellaan aivan sattumanvaraisesti kyökkikeskusteluissa.

Kirjainten julistaminen pannaan on tietysti gargantuamaista liioittelua, mutta kirjoittajan on syytä olla hyvin tietoinen tekstistään. Jos tavallisessa tekstissä tuntuu olevan runsaasti "kiellettyjä kirjaimia", se voi olla varoitusmerkki huonosta luettavuudesta.

Julkaisurytmistä - UKK

2005-03-23T07:40:00.000+02:00

Usein kysyttyjä kysymyksiä:

Mikä on lastun optimaalinen pituus?

Metrin virallista platina-iridium metalliseoksesta valettua mittaa säilytettiin aikoinaan holvissa Pariisin alla. Blogi-lastulle tällaista mittaa ei ole.

Noin kaksi ruudullista tekstiä tuntuu usein sopivalta "peruslastun" mitalta. Tämä tietoisena siitä, että "kaksi ruudullista" on suurpiirteinen määre, koska selaimen ja näytön asetukset vaikuttavat siihen aika paljonkin.

Miten usein lastuja kannattaa kirjoittaa?

Kerran päivässä on perusblogille sekä ylä- että alaraja. Erikoistapauksissa lastuja voi julkaista useamminkin, mutta tällöin riskeeraa sen, että lukija ahdistuu liian tiheästä rytmistä: "Pakkoko siellä blogissa on alvariinsa käydä."

Mikä on oikea aika julkaista uusi lastu?

Aivan aamulla tai myöhään illalla. Mieluiten seitsemältä aamulla.

Lukijat käyvät lukemassa bloginsa päiväaikaan. Toiset aloittavat heti aamukahdeksalta töihin tai oppilaitokseen tultuaan, toiset lukevat blogeja lounasta sulatellessaan.

Jos lastun julkaisee kello 14, aamuvirkut menettävät tuoreen lastun tuoman ilon.

Muistisääntö: älä päivitä päivällä.

Kuinka tärkeää linkittäminen on?

Erittäin tärkeää. Linkitys on yksi kerronnan muoto. Tämä opas suosittelee maanisesti lyhyttä tekstiä. Linkitys antaa lastuille syvyyttä, vaikka teksti olisi itsessään lyhyttä.

Lastuissa olisi hyvä olla vähän huumoria. Naseva ja itseironinen linkitys on hyvä tapa hoitaa viiihdepuoli.

Toimiiko kysymys-vastaus -formaatti blogissa?

Tuntuu toimivan. UKK eli FAQ eli Usein Kysytyt Kysymykset on kaukaa netin alkuajoista periytyvä esitystapa. Pitkä ikä ei ole sattuma.

Mutta miten se metri sitten mitataan nykyisin?

"Yksi metri on se matka, jonka kulkemiseen valolta menee 1/299 792 458 sekuntia ilmatyhjössä."

Niksi: tämä esitys alkaa ja päättyy - kieltämättä keinotekoisesti - metrin mitalla. Tällainen kaari tuntuu palkitsevan jotkut lukijat jollain hyvin syvällä tasolla.

Sormiharjoituksia partahöylällä, otto 2

2005-03-22T22:30:00.000+02:00

Tuli aiheellista kritiikkiä siitä, että ensimmäinen partahöylälastu saattoi olla pikkuriikkisen ylikriittinen. Ainakin, jos julkaisualustana on ns. bisnesblogi.

Rehellinen pitää aina olla, mutta jos kirjoittajalla on huono päivä tai huolia, se näkyy helposti sanavalinnoissa tai pointeissa. Eli otetaanpa uudestaan, rennommin ja ymmärtäväisemmin:

Se toimii: kasvojen oikea puoli on vasenta sileämpi. Testissä on "tärisevä" Gillette M3Power ja vertailuhöylänä saman valmistajan sähköistämätön Mach3.

Uusi M3P sisältää pienen sormipariston, joka antaa virtaa vielä pienemmälle moottorille, joka saa partahöylän teräosan sykkimään 200 kertaa sekunnissa.

Uusi höylä on aamuisessa hyvin tieteellisessä kasvonpuoliskotestissä nopeampi käyttää ja se leikkaa tuntuvasti tarkemmin. Mutta se herättää myös tunteita.

Mies, tuo liian
helppo asiakas

Etukäteen pelottaa, että meteli tukkii korvat. Ei tuki.

Tärinä tekee kasvot vähän tunnottomiksi ajokohdasta. Peiliä tulee katsottua tavallista tarkemmin.

Gilletten mukaan sähköisen partahöylän paristo kestää normaalikäytössä 3-6 kuukautta. Ja vaikka paristo simahtaisi, ajaminen sujuu mainiosti tärinättäkin.

Olen mies, myykää minulle mitä vain, missä on moottori! Gillette tietää asiakkaidensa ajattelumallin.

Uusi M3P herättää monenlaisia tunteita ja vaatii totuttelua. Mutta se toimii, kun on erityinen syy leikata tarkasti tai nopeasti. Tai kun pitää saada käyttää jotain kivaa konetta heti aamutuimaan.

Jos tämä olisi oikea bisnesblogi, nyt olisi aika soittaa Gillettelle ja pyytää viisi M3P:tä arvottavaksi lukijoiden kesken.

Nöyristelyä? Ei! Vain näkökulman jättämistä avoimeksi lukijoille, jotka voivat kirjoittaa omat kokemuksensa tuohon alle. Lastuntekijällä on vastuunsa. Jos tuomitsee tuotteen täysin, harva uskaltaa väittää vastaan.

Seuraavaksi joku tietenkin valittaa, että nyt kritisoin puolia lukijoista...

Niksi: otetta otsikointiin tuoksumaakareilta

2005-03-22T22:05:00.000+02:00

Poeme, Lancome
Mania, Armani
Poison, Christian Dior
Happy, Clinique
Rush, Gucci

Tuoksujen tuottajat osaavat nimetä nasevasti: kuinka lyhyt matka kielikuvasta mielikuvaan.

Se on pikku pakko, koska tuotteet ovat ylellisiä ja markkinat monikieliset.

Myös lastujen otsikoinnin pitäisi päästä lukijan iholle - kuvainnollisesti. Saavuttaa sanalla tai kahdella jotain, mikä herättää heti tunnereaktion.

Kirjoita kolmen kokonaisuuksia

2005-03-16T22:40:00.000+02:00

Isä, poika ja pyhä henki.

Suo, kuokka ja Jussi.

Minä, Olli ja Orvokki.

Meillä ihmisillä tuntuu olevan tapana hahmottaa asioita kolmen kokonaisuuksina. Tällä kertaa tukena ei ole tieteellistä tutkimusta, mutta kaksi asiaa tuntuu olevan liian kapea lähtökohta ja neljässä on yksi liikaa, sekoamme.

Tämä huomio kannattaa hyödyntää, kun kirjoittaa lastua. "Kolmen sääntö" toimii otsikossa ja se jäsentää hyvin tekstiä. Mutta kolmen kohdan sääntö ei koske vain tekstiä. Sitä kannattaa hyödyntää myös ulkoasua tehdessä ja kirjasimia valitessa.

Jos jokin asia pitää saada vakuutettua ihmisten kautta, kolmen henkilön kokemukset ovat riittävä määrä todistamaan käsitellyn asian todeksi.

Kolmeen pääkohtaan keskittyminen takaa myös sen, ettei lastusta tule liian pitkää.

Tämä ajatus on varastettu Sean D'Souzan Psychotactics-saitilta, jossa on muitakin mielenkiintoisia huomioita siitä, miten aivotoiminnan kaavoja voi hyödyntää vietinnässä.

Sormiharjoituksia partahöylällä

2005-03-16T22:20:00.000+02:00

Se toimii: kasvojen oikea puoli on vasenta sileämpi. Eron huomaa, kun kokeilee vetää sormenpäitä vastakarvaan poskella. Testissä on "tärisevä" Gillette M3Power ja
vertailuhöylänä Gilletten sähköistämätön Mach3.

Uusi M3P sisältää pienen sormipariston, joka antaa virtaa vielä pienemmälle moottorille, joka saa partahöylän teräosan sykkimään 200 kertaa sekunnissa.

Uusi höylä on aamuisessa hyvin tieteellisessä kasvonpuoliskotestissä nopeampi käyttää ja se leikkaa tarkemmin. Siinä olivat hyvät uutiset.

Huonot uutiset liittyvät tuntemuksiin, joita tärinä herättää.

Hammalääkäri mielessä
ja puudutus poskessa

Surina ja tärinä toivat mieleen hammaslääkärin niin voimakkaasti, että hampaisiin tuli haamusärkyä.

Vielä pahempi oli se halvaantunut tunne, jonkaM3Power tuotti. Ajettavasta kohdasta katosi tunto oudolla ja vaikeasti kuvattavalla tavalla. Kun teriä ei tuntenut, ajaminen tuntui epätarkalta.

Gilletten mukaan sähköisen partahöylän paristo kestää normaalikäytössä 3-6 kuukautta. Monilla se kestää todennäköisesti vuoden tai vielä pidempään, koska M3Poweria käyttää, jos on erityinen syy leikata tarkasti tai nopeasti. Muutoin vanhassa on vara parempi. Tai ehkä tärinään tottuu. Pitää kokeilla.

Sitten pari huomiota: ihmiskokemus on aina kiehtovaa - sitä ei vain kannata kirjoittaa minä-muotoon jos mahdollista. Toisinaan sen "minä"-sanan kirjoittaminen tekstiin on pakko, muuten ilmaisusta tulee kömpelöä. Tässä tekstissä liikutaan jo siinä rajalla.

Tekisi kovasti mieli kirjoittaa kevyt tölväisy siitä, miten miehille on helppo myydä teknisiä härpättimiä. Tämä huomio on kuitenkin jätetty lukijan löydettäväksi. Pisteet kuitenkin Gilletten tuotekehitykselle.

Jos kyse on laajalle yleisölle suunnatusta blogista, englanninkieliseen sivustoon linkittäminen on siinä ja siinä. Englantia vähänkin heikommin osaava vierottuu kovin nopeasti, jos tuntee itsensä muita tyhmemmäksi. (Ja tästähän ei ole kyse.)

Loppulause ontuu. Sitä pitäisi pystyä tiivistämään kunnon jumppauksella.

Teletappien viisaus

2005-03-15T22:15:00.000+02:00

"Uudestaan! Uudestaan!"

Ja Teletappien juuri katsoma parin minuutin pituinen videopätkä maatilalta tai leikkipuistosta katsotaan saman tien kokonaan uudestaan. Aikuinen menettää 70 prosenttia kehonsa kosteudesta kypsyessään, mutta pienimmät lapset nauttivat, koska toisto tuo turvallisen tunteen.

Itse asiassa saman asian kokeminen on aivan pienille lapsille jopa suurempi nautinto kuin ensimmäisellä kertaa. Siksi Teletappien toisto on viisasta kohderyhmän puhuttelua.

Eikä toiston tuoma riemu ja turvallisuus katoa meistä mihinkään. Se vain muuttaa muotoaan.

Kymmenenvuotias saa hepulin aina, kun South Parkin Kenny kuolee. Ja kuinka aikuiset aikoinaan odottivatkaan Alfred Hitchcockin näyttäytyvän ohjaamissaan elokuvissa. Hitchcock itse kyllästyi hommaan niin pahasti, että näyttäytyi mahdollisimman alussa, jotta ihmiset saivat rauhan keskittyä itse elokuvaan.

Torstaisin syödään hernekeittoa,
perjantaina blogissa on jotain hassua

Teletappien viisaus opettaa keksimään tiettyjä toistuvia kaavoja. Millaisia nuo kaavat ovat, sillä ei ole määräävää merkitystä. Kunhan ne toistuvat.

Lehdillä on vakiopalstansa. Netissä julkaiseminen on hieman erilaista, koska kokonaisuus ei ole niin kouriintuntuva. Siksi blogeissa toistuvan elementin täytyy olla jollain tavoin voimakkaampi.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Toisto voi olla jotain tyhmää, vaikkapa vain erikoisen sanan tai muun kielellisen jipon toistuminen lastusta toiseen. Tai se voi olla tietyn muotoinen lastu, joka julkaistaan aina samana viikonpäivänä. Tai erikoinen tapa kuvittaa lastuja.

Teletappien viisaus toimii silloin, kun ihmiset tulevat lukemaan lastuja löytääkseen toistuvan mutta vähän piilotetun jipon. Kun se löytyy, kokonaisuus palkitsee lukijan: "Löysinpä!"

Sormiharjoitus salaattitiedotteella

2005-03-13T22:50:00.000+02:00

Miten journalistinen- tai bisnes-blogi eroaa "normaalista" uutisesta tai tiedotteesta? Kokeillaan!

Tässä sattumanvarainen, lähinnä sisäiseen tiedotukseen tarkoitettu teksti:

Pirkka Herkkukeittiö valmissalaatit
Pirkka Herkkukeittiö valmissalaatit ovat heti käyttövalmiita, nopeasti mukaan otettavia ja erinomaisesti välipalaksi, lounaaksi tai lisäkesalaatiksi soveltuvia. Valmissalaatit: salaattisekoitus, värikäs salaattisekoitus ja rucolasalaatti sisältävät valmiiksi leikattuja kasviksia. Caesar salaatti ja meksikolainen salaatti sisältää valmiiksi leikattujen kasviksien lisäksi erillisessä pakkauksessa olevan
salaattikastikkeen ja leipäkuutiot tai tacolastut.
Säilytys +2 - 4 astetta. Valmistaja on Saba Fresh Cuts Ab, Ruotsi.
Pirkka Herkkukeittiö salaattisekoitus 175 g
jäävuorisalaatti, friseesalaatti, punasalaatti
Pirkka Herkkukeittiö värikäs salaattisekoitus 220 g
Jäävuorisalaatti, porkkana, kiinankaali, punakaali
Pirkka Herkkukeittiö rucolasalaatti 60 g
rucolasalaatti
Pirkka Herkkukeittiö caesar salaatti 230 g
romainesalaatti, jäävuorisalaatti, salaattikastike, leipäkuutiot, juusto
Pirkka Herkkukeittiö meksikolainen salaatti 255 g
jäävuorisalaatti, porkkana, kiinankaali punakaali, salaattikastike, tacolastut

Keskon Plussa.comissa on sujuva esittelyteksti samasta aiheesta.

Pitääkö blogiin
kirjoittaa toisin?

Voiko blogissa tehdä toisin? Onko blog-kirjoittaminen oma lajinsa? Ajatellaan vielä, että kyseessä on bisnes-blog, joka koettaa saada enemmän salaattia kaupaksi.

Kun lehteä taitetaan, kuvitusta on pakko "revittää". Joskus sattuu sieluun saakka, kun juttuun on tarjolla viisi hyvää valokuvaa. Jos taitto tehdään oikein, kuvista on pakko valita vain yksi, joka levitetään suureksi. Joskus niin suureksi, että se tuntuu kohtuuttomalta. Samalla muut kuvat taitetaan "liian" pieniksi, ja ne käytännössä katoavat.

Näin siksi, että haluamme lehdiltämme draamaa, valintoja ja selkeyttä. Tämä saavutetaan tekemällä ronskeja valintoja ja korostamalla jotain aiheen ulottuvuutta - vaikka muiden osien kustannuksella.

Sama dynamiikan eli kokoerojen tehokkuus voisi toimia myös tämän tiedotteen kirjoittamisessa blogi-lastuksi. Paisuttelun kohteeksi valikoituu Caesar-salaatti lähinnä henkilökohtaisesta syystä. On se niin hyvää.

Salaattien keisari Pirkka Herkkukeittiön johtoon

Caesar-salaatin syntyhistoria on lievästi hämärä, mutta tunnetuimman tarinan mukaan sen keksi Meksikom Tijuanassa Caesar Cardini, italiasta maahan muuttanut ravintoloitsija.

Syntytarina on kuin sadusta: asiakkaina oli Hollywoodin tähtiä ja keittiön ainekset juuri sinä päivänä vähissä, jotain oli keksittävä... Elettiin iloista 1920-lukua.
Aina tilanne ei ole ollut yhtä aurinkoinen. Vähemmän iloisella 1990-luvulla Caesar-salaatti jopa kiellettiin muutamaksi vuodeksi Hollywoodissa ja muualla Kaliforniassa - kuten kaikki muutkin raakaa kananmunaa sisältäneet ruuat.

Tarina myy, ja tällä kertaa oli tarkoituskin myydä salaattia. Historia on varastettu Foodreference.comilta. Otsikko ei ole kovin pätevä, sitä sietäisi vielä hioa. Jatketaan kuitenkin tekstin kanssa...

Nyt tätä klassikkoa voi maistella Pirkan uudessa Herkkukeittiö-sarjassa. Vaihtoehtona on myös Meksikolainen salaatti (jäävuorisalaatti, porkkana, kiinankaali punakaali, salaattikastike, tacolastut).
Salaatin valmistaminen ei voi tulla enää tämän helpommaksi: molemmat sisältävät erillisessä pakkauksessa valmiiksi leikattujen kasvisten lisäksi erillisessä pakkauksessa olevan salaattikastikkeen ja leipäkuutiot tai tacot.

Tässä pikkunäppärä tarinointi kostautuu hieman. Miksi, voi miksi Caesar-salaatti piti keksiä juuri Tijuanassa!

Nyt nimittäin on vaarana, että lukijan päässä Caesar-salaatin tarina ja Herkkukeittiön meksikolainen salaatti menevät sekaisin. Pikkuasia, mutta sääntö numero yksi kuuluu "lukijaa ei saa sekoittaa". Ehkä alun tarina olisi pitänyt kirjoittaa ilman mainintaa tapahtumapaikasta, ja kokonaisuus toimisi tahokkaammin?

Valmissalaatit ovat heti käyttövalmiita, nopeasti mukaan otettavia ja
erinomaisesti välipalaksi, lounaaksi tai lisäkesalaatiksi soveltuvia.
Herkkukeittiön valikoimista löytyy myös salaattisekoitus (jäävuorisalaatti, friseesalaatti, punasalaatti), värikäs salaattisekoitus (Jäävuorisalaatti, porkkana, kiinankaali, punakaali) ja rucolasalaatti.

Palataan vielä Caesar-salaattiin (romainesalaatti, jäävuorisalaatti, salaattikastike, leipäkuutiot, juusto) ja ajatellaan sitä viikonloppuaterian alkuruokana. Millainen viini voisi sopia voimakkaan kastikkeen kanssa?
Ruuasta viiniin -opas (edellyttää rekisteröitymistä) löytää viisi viiniä, joista edullisin - Santa Digna Sauvignon Blanc 2003 - vaikuttaa löydöltä.

Ääneen lukemalla varmistat tekstin sujuvuuden

2005-03-09T23:25:00.000+02:00

Luettavuus on koko homman ydin. Kun kirjoittaa muille, on oikeasti asiakaspalvelutehtävissä. Selkeys on parasta kohteliaisuutta.

Hyvä keino varmistaa tekstin sujuvuus on lukea se ääneen itselleen. Teksti ei toimi, jos törmäät johonkin seuraavista:

Luet jonkin kohdan pieleen
Takeltelet (kömpelö ilmaisu?)
Hengästyt (liian pitkiä tai monimutkaisia lauseita?)
Väsyt lukemaan (liian pitkä teksti?)

Jokainen lukumoka on merkki mokasta tekstissä.

Testikone löytyy
näppärästi netistä

Jos ääneen lukeminen tuntuu hullulta (useimmiten tuntuu), voit kokeilla toisia muotoja. Yksi hupaisa testi on luetuttaa tekstiä Mikropuheen verkkosovelluksella. Harmi, että se hyväksyy vain lyhyitä pätkiä tekstiä.

Tämän lastun alun kuunteleminenkin osoitti heti, että ensimmäisen kappaleen sana "asiakaspalvelutehtävissä" on kömpelö. Samalla tuli mieleen, että teksti on ihan turhaan laimeasti passiivissa.

Kuuntelun jälkeen alkukappaleesta piti kirjoittaa iskevämpi:

"Kun kirjoitat muille, myyt heille ajatuksiasi. Kirjoittaminen on asiakaspalvelua ja selkeys parasta kohteliaisuutta."

5 syytä käyttää numeroitua listaa

2005-03-09T23:05:00.000+02:00

Tauti leviää lehdissä: numeroidut listat milloin mistäkin aiheesta. Näyttää siltä, että tämä muoti vahvistuu Suomessa nopeasti. Kehitykseen on ainakin viisi hyvää syytä:

1) Numeroitu lista jäsentelee kokemusta siihen "putkeen", jossa useimmat meistä yleensä ajattelevat. Lista on turvallinen, koska se etenee takuuvarman loogisesti. Tämä selviää ajatusleikillä: tuntuisiko pahalta, jos numerot olisivat epäjärjestyksessä?

2) Lista ohjaa väkipakolla kirjoittamaan lyhyesti. Teksti muodostuu ajatuksellisiksi haarukkapaloiksi, jotka sopivat hyvin verkkoon.

3) Lista ruokkii uteliaisuutta. "Onkohan kirjoittaja osannut ottaa kaiken huomioon?"

4) Kun luemme numeroitua listaa jostain aiheesta, käymme ajatuksissamme dialogia listantekijän kanssa. "Tämä pointti ei olisi päässyt omalle listalleni!" Parhaassa tapauksessa lukijat ottavat kantaa listaan ja tekevät oman parannellun versionsa tai varjolistan.

5) Numeroitu lista rauhoittaa lukijansa, koska se kertoo jo otsikossa, kauanko listaa on vielä kärsittävä.

Vilkaisun pitää riittää

2005-03-04T01:35:00.000+02:00

Ihmiset eivät lue nettisivuja, vaan vilkuilevat niitä. Lukija käyttää parhaassakin tapauksessa kaksi sekuntia arvioidakseen, löytääkö hän etsimäänsä.

Käytännössä silmä harhailee sivulla vähän holtittomasti ja etsii kiinnekohtia. Asiasta löytyy Jacob Nielsenin klassinen tutkimus esimerkkeineen.

Mitä se sitten tarkoittaa eli miten lukijaa voi auttaa silmäilemään? Lyhyt teksti on aina parempaa kuin pitkä - kannattaa miettiä sanaa "pitkästyttävä". Kannattaa varata aikaa kirjoittamiseen, sillä vähän ristiriitaisesti lyhyen tekstin kirjoittaminen kestää usein kauemmin kuin pitkän.

"Bullet pointit" eli ranskalaisia viivoja vastaavat pallot vetävät silmät puoleensa tehokkaasti, samoin kirjasinlajin leikkauksen muutokset. Henkilönimet kannattaa lihavoida ja teosten nimet kursivoida. Tämä on kaikki lukijan palvelemista.

Iskevä väliotsikko
neljän kappaleen välein

Valkoinen tila tekstin ympärillä rauhoittaa kokonaisuutta. Mitä enemmän valkoista on (tiettyyn rajaan saakka), sen parempi. Kirjoita siksi lyhyitä muutaman lauseen mittaisia kappaleita.

Neljän kappaleen välein kannattaa kirjoittaa väliotsikko. Väliotsikko on hyvä jakaa kahdelle riville, koska silloin se "sopii" paremmin silmäiltäväksi.

Kirjoittaminen lukijan käytöksen mukaan voi tuntua rajoittavalta ja rasittavalta. Lyhyesti kirjoittaminen maistuu epä-älylliseltä ja asiat yksinkertaistuvat liikaa.

Sori! Me ihmiset nyt vain käyttäydymme verkossa näin. Jos haluat kirjoittaa pitkän kaavan mukaan, kirjoita romaani. Jos haluat, että tekstejäsi luetaan netissä, ole kohtelias lukijallesi ja auta häntä kaikin tavoin.

--oOo--

"Säännöt":

Henkilönimet lihavoidaan
Teosten nimet kursivoidaan
Neljän kappaleen jälkeen tulee väliotsikko
Väliotsikko on kaksirivinen